Mistä on hyvät viikonloput tehty?

...no niimpä. Osaatko sä kertoa? Mä nimittäin sitä en oo vielä keksinyt. Eli paska viikko ja viikonloppu takana, lisää taitaa olla tulossa. Suuri ahdistus ruoan määrästä, oksentanut en oo kun vaan paristi perjantain jälkeen. Ja nukkuminen on vaikeaa. En saa unta, jos saankin, herään parin tunnin levottomien unien jälkeen. Loputon liskodisco. Oon paristi päässyt myös juoksemaan. aaah, ihanaa.

Sain mun tietokoneen, vihdoin. Ovi puuttuu vielä. Osasto kutsuu keskiviikkona. Ahdistaa sekin ja kovasti. Pitää yrittää sit vähän kokoo itseensä. Siihen asti teen tasan mitä tahdon, oon syömättä ja jos syön niin varmasti oksennan. Minkä takia noi mua yrittää kontrolloida tän asian suhteen, ne tietää et joudun menemään paikkaan, jossa mua vahditaan 24/7 ja siellä on pakko syödä 5 kertaa päivässä ja olla menemättä vessaan kokonaiseen tuntiin ruokailun jälkeen. siinä ajassa kaikki paska kerkee jo imeytyä, fuck.

Ei siitä todellakaan helppoa tule. Vaatii kovin paljon mieleltä jaksaa. Tällä hetkellä koko ajatus omasta jaksamisesta kauhistuttaa, niinkuin kauhistuttaa myös oma peilikuvakin. Ja vaa'an näyttämä lukema. 43,3kg.

Täällä mä en parane ikinä. En tiedä paranenko sairaalassakaan. En tiedä paranenko ikinä. Epäilen. Tää on kiinni mussa niin vahvasti. Se huutaa. Se kiljuu. Niin kiljun minäkin, tyynyyn.


Kamala ikävä.