maanantai 23. syyskuuta 2013

Paska tsägä.

Tosiaan, alotin taas työt jotta saisin muuta ajateltavaa kuin tää kurjuus, jossa oon viettänyt liian monta kuukautta. Oon viettänyt nyt hommissa muutaman viikon, ja tää päätös palaamisesta osoittautui ihan helvetin paskaks ideaks. Ajatukset kyllä on tosiaan vaihtunut, mutta stressi on tullut. Syömiset unohtuu, mutta tekemistä riittää. En ehkä oliskaan ollut vielä valmis.

Nyt musta taas tuntuu pitkästä aikaa, et kuulun johonkin, että mun panosta tarvitaan. Hyödyllinen ja tarpeellinen. Se tuntuu omalla tavalla hyvältä. Työystävät oli täysin järkyttyneitä kun lampsin ekana päivänä töihin, ne oli ihan kauhuissaan mun muodonmuutoksesta. Ne tosiaan on nähnyt mut viimeks kakkosen syntymän jälkeen, yli 25kiloa isompana. Ehkä ne tottuu.

Syömiset on siis mennyt päin peppua, tai no ei oo mitään syömisiä. Omena tai appelsiini satunnaisesti. Hävettää.. Kaikille mä sanon syöväni kun kysytään. Nyt paljastan totuuden; paino on taas laskusuunnassa. 45kg.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Kukkuu.

Täällä mä olen. Ylhäisessä yksinäsyydessä. Kaikki on lähtenyt mun luota. Ehkä ne sai tarpeekseen.


Paino 46,7. vittu.