maanantai 5. elokuuta 2013

Anoreksia

Sairaus, joka repii ihmisen palasiksi. Asia, joka kiinnostaa sellasia jotka ovat suht terveitä. Anoreksia tarina, syömishäiriö tarina, anoreksia päiväosasto jne on hakusanoja joilla tänne on joku eksynyt. Moi. Mä oon Carolina ja mulla on syömishäiriö. on kirjoitus jota on luettu eniten.

Pistää miettimään miksi joku googlailee tollasia. Ehkäpä kyseinen henkilö on vaan kiinnostunut sairaista mielistä ja haluaa tietää enemmän sairaudesta? Ehkä ei.. Ehkä kyseinen henkilö etsii motivaatiota omaan laihduttamiseen? Ehkä huono idea tehdä se lukemalla anorektikon blogia. Ehkä se johtuukin siitä, että se joku saa jotain sairasta nautintoa toisen pilalle menneen elämän seuraamisesta. Toivottavasti ei.. Parantumismyönteiset blogit on asia erikseen. Monikin anorektikko taistelee sairaudesta eroon, ja siihen auttaa toisten paranemisen seuraaminen, olen sitä itsekkin tehnyt.

En sano, että tää mun blogi on mitenkään parantumismyönteinen, vaikka kovasti sitä ainakin yritän. Eikä tää oo pelkästään "anoreksiablogi". Se toki on suuri osa mun elämää, edelleen.

Olen itse myös törmännyt blogeihin jotka on 13-16vuotiaiden pitämiä, joissa keinoja kaihtamatta yritetään laihduttaa luurangoksi, anorektisen kauniiksi. Se on mun mielestä enemmän huomionhakuisuutta, johon pitäisi puuttua. Teinit jotka haluaa sairastua anoreksiaan, on mun mielestä säälittäviä.  Se ei ole haluamisesta kiinni, onneksi. Huomionhakuisuutta, toistan itseäni. Anoreksia on todellinen mielensairaus joka näkyy fyysisinä muutoksina. Siihen sairastuu hauras mieli. Niinkuin minä. Siitä paranee vain vahva mieli.

Voimattomaksi vetää.






Ajatukset pyörii jossain ihan muualla kun missä pitäis. Ärsyttää kuinka taas pieni riita saa taas tunteet niin sekasin. Nyt on pakko taas skarpata astetta kovemmin.

perjantai 2. elokuuta 2013

Pesänrakennusta ja päivystystä.

Kiirettä pitää. Vihdoinkin alan olla taas oma vanha minä. Jaksan touhuta ja olla iloinen. Menossa ollaan koko päivä oltu, lukuunottamatta tunnin hengähdystaukoa kotona. Aamulla oli kuopuksen 1,5v neuvola, sen jälkeen ikeaan ja erääseen kauppakeskukseen syömään ja ostoksille. Rahaa palaa, se sopii tähän hetkeen paremmin kuin mikään!

Muhun iski ihan jäätävä sisustusinto, haluun laittaa koko kämpän uusiks. Päätin tosin alottaa ihan pienistä muutoksista, kuten verhoista ja tyynynpäällisistä. Pesänrakennuksella siis tarkoitan tätä, eli ei ole tulossa uutta vauvaa! no way! Ja sit tietty maisteltiin ikean lihapullia.

Päivä päättyi kuitenkin valitettavasti lastenklinikan päivystykseen, nuorimmaisen iskettyä sormet sulkeutuvan autonoven saranapuolelle. Pelkällä säikähdyksellä selvittiin, kaikki neljä. Oli kyllä kammottava tilanne, en oo pitkään aikaan ollut niin peloissani toisen puolesta. Se rakkaus mitä tunnen noita pikkusia kohtaan on niiiiiin vahvaa, ettei siinä oo mitään järkee.

torstai 1. elokuuta 2013