Hassua kuinka nopeasti mun pää onkaan käännetty.. Eihän siitä kauaakaan oo kun angstasin ihan täysillä, vailla halua parantua. Ehkä kaikista eniten on auttanut terapia, jossa joka päivä saan kertoa omia fiiliksiä, omia pelkoja ja saan itkeä ilman että kukaan tuomitsee tai arvostelee. Ja varsinkin kun se terapeutti on niin ihana, alun
Oon siis täällä vielä sen kaks viikkoa, ainakin toivon niin.. En siis halua aikasemmin pois, vaan tän parantumisen kunnolla käyntiin ja tarvittavat eväät ja tiedot täältä mukaan kotiin. Vaikkakin tavallaan mun pitäis ne jo tietää, koska kerran sen jo tein. Noh, toinen kerta toden sanoo? :) Oon vaan niin iloinen, et tällä kertaa vältin pakkoruokinnan eli nenämahaletkun. Se ei oo todellakaan kivaa. Trust me. 7 vuotta viime kerrasta, i can do this! i will do this! Viimeistä kertaa!
Huomenna on taas punnitus.. Toivon että tällä kertaa yllän tavoitteeseen.. tähän mennessä on siis kiloja tullut tasan 1. Huomenna luvun pitäis olla 1,8kg. Wish me luck!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti