sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Tänään on parempi?

Reilu vuosi on mennyt. Blogia en oo avannut. Enkä ees miettinyt. Se on ollu hyvä juttu. Ketään ei varmaan kiinnosta, mutta ajattelin kertoo mitä mulle nyt kuuluu.

Tuntuu ihanalta laittaa noita rasteja edistymisen merkitsemiseksi. Nyt tosiaan ollaan menossa 52-53 kilon tienoilla parempaan suuntaan. Tuntuu edelleen kamalta nähdä noin suuret luvut, mutta järkihän tietenkin sanoo sen olevan hyvästä. 

Muutamia varmasti ihmetytti, mihin mä katosin, kuolinko mä. Jouduinko sairalaan, mitä tapahtui. Ja tosiaan, sairaala tapahtui. Vajosin vaan syvemmälle ja syvemmälle viime postauksen jälkeen. Lopulta syyskuun puolivälin tienoilla 2014, pyysin J:tä kuskaamaan mut sairaalaan, kun tuntu ettei sydän enää kestä. (Kovastihan nuo yritti mua saada sinne aikasemminkin, onnistumatta.). Hoitohenkilökunta oli silminnähden järkyttyneitä mut nähdessään, mut en usko että oon ensimmäinen , mutta toivottavasti viimeinen, riutunut potilas sydänongelmineen joita ne näkee. Painoksi saatiin sairaalassa 40,4kg. Voitte arvata mitä mä ajattelin kun näin ton lukeman. Kyllä. Puoli kiloa onneen.

Mut tietenkin otettiin kiireellisenä sisään, koska sydänfilmikin oli sen verran mielenkiintoinen ja hälyyttävä , että mä olin melko lähellä kuolemaa. Siellä mä vietinkin sitten aikaa ihan kivan verran. Myöhemmin voin kertoo tarkemmin jos joitakin kiinnostaa. Vaikka mielelläni en palaakaan niihin aikoihin, mutta jos joitakin samassa tilanteessa olevia voin auttaa, sen teen.

Rankka on ollut tie, mutta kovasti mä yritän ja oon saanut suurimmat demonit karkotettua pään sisältä vaikkakin pieniä ajatuksen poikasia välillä tupsahtelee mieleen. Vuosi 2015 oli todella rankka ja kaikinpuolin uuvuttava. 

Toivottavasti tästä vuodesta tulee huomattavasti parempi. 

Xoxo Caro