torstai 23. toukokuuta 2013

43,4.

Miks mä en voi jo parantua? Mä tiedän näyttäväni ihan kamalalta, tiedän et oon liian laiha.

Joskus mä tykkäsin mun peilikuvasta. Mä en tiiä missä mä menin vikaan. Nyt mä en pysty ees kattoo siihen kirottuun peiliin. Näkyy väsynyt äiti-ihminen, joka ei jaksa huolehtia itestään. Näkyy luuta ja näkyy nahkaa. Ja olemattomat lihakset, joita mulla joskus oli ihan kivasti. Hiukset on ohentunut, iho ei oo enää se pehmoinen ja sileä. Kynnet on paskana. Luojan kiitos mulla on vielä hyvät hampaat.

Ennen tykkäsin näkyvistä lantio- ja solisluista, myönnän. Mut siinä vaiheessa kun makaaminen vatsallaan tai kyljellään sattuu, se ei oo enää kivaa. Puhumattakaan siitä kun selkää pyöristäessä selkäranka työntyy rumasti näkyviin.

En tosiaan toivo tätä sairautta kenellekkään. Tiedän joitakin tyttöjä, jotka tahtovat sairastua anoreksiaan. Tän toivominen on jo sairasta. Ei kukaan halua tätä oikeesti.

Pitää herätä tai tää sut tappaa.

Ajatuksia anoreksiasta?

2 kommenttia:

  1. http://hugmetinkerhell.blogspot.fi

    hyvä esimerkki siitä, miten anoreksiasta voi nousta ja elämänilon saada takaisin. :) voimia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Pitää lukea, ja yrittää selviytyä. :)

      Poista