Otsikko kertoo lähes kaiken tarpeellisen. Mut on vietelty. Viikonloppu oli kaikenkaikkiaan siis lähes täydellinen. Sain syötyä sopivasti ilman suuria ahdistuksia. Oli ihana sää ja sitäkin ihanampaa seuraa. Tänään musta tuntui pitkästä aikaa, et se onnellisuus on kyl tavottelemisen arvoinen asia. Kun saa hymyillä spontaanisti, eikä vaan peitelläkseen pahaa oloa.
Ihana lauantai päivä meidän pikku perheen kesken. Ihana yö. Ihana aamiainen kannettuna sänkyyn ja herääminen tuoreen kahvin tuoksuun. Ihana, ihana, ihana. En voi olla ylistämättä tätä hienoa fiilistä mikä mulle tosta kahdesta päivästä jäi. Toivottavasti niitä tulee lisää vielä monen monta! Tätä mä mun elämältä haluun.
Mä haluan taas rakastua. Mä haluan että mua rakastetaan kovasti. Nyt musta tosiaan tuntuu et se vois ollakin mahdollista. Tää ihminen on seissyt mun rinnalla koko tän ajan, välillä vähän myös kompuroinut, mutta aina mua rakastanut. Huonosti mäkin oon sitä kohdellut. Me ollaan kaikki vaan ihmisiä. Tyhmyyksiä me kaikki tehdään, mut niistä me opitaan, eiks je?
Tuntuu hassulta kirjottaa näin suht positiivista tekstiä, kun on tottunut siihen paskaan joka sataa niskaan koko ajan. Niihin kaikkiin epäonnistumisiin ja masentaviin ajatuksiin. En tosiaan voi luvatakaan et tää fiilis jatkuis huomista pidemmälle, joten nautitaan vielä kun voidaan! :)
ps. en oo käynyt vaa'alla piiiitkäään aikaan, eli kahteen päivään. namnam.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti