Ärsyttää kun mulla oli joku aika sitten ihan kauheesti asiaa ja kerrottavaa. Iloa ja ikävää. Nyt kun vihdoin pääsin tänne kirjottamaan, pää lyö tyhjää. Joten tästä tulee niiiiiiiin sillisalaatti.(yök).
Eka asia, ja varmaan tärkein asia; Minä. Mulla menee ihan superisti! Nautin elämästä, talvesta täysin rinnoin. Huomaan tosin toistavani taas uudelleen vanhoja kaavoja, jotka mun piti murtaa ja jättää taaksepäin. Mutta nou hätä.
Miehet. Kaiken pahan alku ja juuri! Huomaan taas ajatusten harhailevan tietyn ihmisen suuntaan. Tiedän et se on väärin, tiedän ettei se ihminen musta halua kuulla mitään. Siltikkin mun tekis mieli kaivaa se vanha simkortti tuolta laatikosta, laittaa puhelin päälle ja laittaa vaikka se viesti. Sekottaisin sen pojan elämän taas ihan täysin, enkä mä sitä halua. Se on vaan niin jännä, kun jostain on tykännyt sen 4-5vuotta, ni vaikee se on unohtaa. Haluisin vaan tietää mitähän sille kuuluu, onkohan se onnellinen.
Hankin salikortin, nyt oon käynyt siellä 4kertaa viikossa, lähinnä kuntosalin puolella, kerran-kaks viikossa ohjatuissa ryhmissä. Yritän pitää homman hanskassa tällä kertaa, ettei taas lähe kivi vierimään huonoon suuntaan. Nyt otan tän kuntokuurin lähinnä kiinteytymisen takia, ei oo kiva olla pelkkää luuta ja nahkaa (ja läskiä) vaan tahdon lihaksia. Sellaset mitkä mulla joskus oli, haluun sen vartalon mikä mulla oli ennen lapsia. Perfecto.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin; 46,6kg. Ja hymiö!
Edit. Nyt on puhelin auki, viesti kirjotettu. Lähetä....... En uskalla. Uskallan. En uskalla. Uskallan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti