Mä en tiedä kumpi on pahempi. Syömättömyys vai ahminta.


Nyt oon ahminut. Oon kyllä syönyt normaalistikin. Kyllä mä paranen.

Paino jo 44kg.

Miten tän sairauden voi selittää ihmiselle, joka ei tätä oo kokenut? Oon yrittänyt ja yrittänyt. Kertoa miltä tuntuu, mitä mun päässä tapahtuu. Ei sitä ymmärretä.

Oon sanonut tänkin jo satatuhatta kertaa, mut nyt ihan oikeesti tarkotan sitä mitä sanon. Rakastan teitä liian paljon, nyt mä paranen. Yritän oppia myös rakastamaan itseäni, se taito on päässyt unohtumaan, jos sitä on koskaan ollutkaan. Tällä hetkellä vaan tunnen itseäni kohtaan niin syvää vihaa ja inhoa, ettei siinä oo mitää järkee. Päässä se vika on, i know. That's that.


Tartten tsempparia, tartten vertaistukea.

paino 43kg.

Takapakkia ja sairaalakäyntejä.

Otsikosta selviääkin se, missä sitä ollaan luurattu. Kunnon romahdus lisättynä paniikkikohtaukseen ja paastoon on yhdistelmä joka johtaa... sairaalaan. Siellä tuli vietettyä 5päivää tiputuksessa ja tarkkailussa. Suunnittelevat taas jotain osastojaksoa. En jaksa sitä enää.

Yritän ottaa etäisyyttä tiettyihin ihmisiin ja asioihin menneisyydestä, jotka koen vaan vahingoittavan mun parantumismatkaa. Siksi esim. vaihdoin puhelinnumeroa. Jos te ihmiset luette tätä, no hard feelings. Mun pitää vaan tehdä tää ilman teitä. Ja kyllä, on se vanha numerokin vielä olemassa, ja välillä oon tavoitettavissa. En vaan halua vastata. Peace out.

paino. 42,7kg.

Mä niin tykkään viikonlopuista. Ainoastaan puuttui ihana ilma.

Parempaa on vielä luvassa, mä lupaan sen. Ja oon tosissani tällä kertaa.


I love my babies.

43,4.

Miks mä en voi jo parantua? Mä tiedän näyttäväni ihan kamalalta, tiedän et oon liian laiha.

Joskus mä tykkäsin mun peilikuvasta. Mä en tiiä missä mä menin vikaan. Nyt mä en pysty ees kattoo siihen kirottuun peiliin. Näkyy väsynyt äiti-ihminen, joka ei jaksa huolehtia itestään. Näkyy luuta ja näkyy nahkaa. Ja olemattomat lihakset, joita mulla joskus oli ihan kivasti. Hiukset on ohentunut, iho ei oo enää se pehmoinen ja sileä. Kynnet on paskana. Luojan kiitos mulla on vielä hyvät hampaat.

Ennen tykkäsin näkyvistä lantio- ja solisluista, myönnän. Mut siinä vaiheessa kun makaaminen vatsallaan tai kyljellään sattuu, se ei oo enää kivaa. Puhumattakaan siitä kun selkää pyöristäessä selkäranka työntyy rumasti näkyviin.

En tosiaan toivo tätä sairautta kenellekkään. Tiedän joitakin tyttöjä, jotka tahtovat sairastua anoreksiaan. Tän toivominen on jo sairasta. Ei kukaan halua tätä oikeesti.

Pitää herätä tai tää sut tappaa.

Ajatuksia anoreksiasta?

Viikonlopun täydelliset viettelykset

Otsikko kertoo lähes kaiken tarpeellisen. Mut on vietelty. Viikonloppu oli kaikenkaikkiaan siis lähes täydellinen. Sain syötyä sopivasti ilman suuria ahdistuksia. Oli ihana sää ja sitäkin ihanampaa seuraa. Tänään musta tuntui pitkästä aikaa, et se onnellisuus on kyl tavottelemisen arvoinen asia. Kun saa hymyillä spontaanisti, eikä vaan peitelläkseen pahaa oloa.

Ihana lauantai päivä meidän pikku perheen kesken. Ihana yö. Ihana aamiainen kannettuna sänkyyn ja herääminen tuoreen kahvin tuoksuun. Ihana, ihana, ihana. En voi olla ylistämättä tätä hienoa fiilistä mikä mulle tosta kahdesta päivästä jäi. Toivottavasti niitä tulee lisää vielä monen monta! Tätä mä mun elämältä haluun.

Mä haluan taas rakastua. Mä haluan että mua rakastetaan kovasti. Nyt musta tosiaan tuntuu et se vois ollakin mahdollista. Tää ihminen on seissyt mun rinnalla koko tän ajan, välillä vähän myös kompuroinut, mutta aina mua rakastanut. Huonosti mäkin oon sitä kohdellut. Me ollaan kaikki vaan ihmisiä. Tyhmyyksiä me kaikki tehdään, mut niistä me opitaan, eiks je?

Tuntuu hassulta kirjottaa näin suht positiivista tekstiä, kun on tottunut siihen paskaan joka sataa niskaan koko ajan. Niihin kaikkiin epäonnistumisiin ja masentaviin ajatuksiin. En tosiaan voi luvatakaan et tää fiilis jatkuis huomista pidemmälle, joten nautitaan vielä kun voidaan! :)

ps. en oo käynyt vaa'alla piiiitkäään aikaan, eli kahteen päivään. namnam.

Tulin vihdoin ja viimein kotiin! Omaan kotiin! Yksin kotiin! Sain vakuutettua porukat siitä, että mä pärjään yksin. Ja tietysti mä yritänkin, ei sillä.. Kamalaa nähdä mun vauvojen tavarat täällä, kun ne ei ole. Sydän särkyy. Pakko kestää.

Nyt en osaa päättää mitä pitäis tehdä. Olla yksin vai mennä muiden mukaan.


Hauskaa perjantaita! Huomenna nään kaikki kolme ihanaa. Ja Suomi-Ruotsi. Ja Euroviisut.

Jep, lähen baariin. Juon kossyvissyä, low calories.