Marraskuu lähenee loppuaan ja vuosipäivä taas on taas hetken lähempänä. Kohta on vuosi siitä kun anoreksia saapui kuin varkain takaisin mun elämään. Vuosi sitä ollaan taas jo kamppailtu, välillä voitolla mutta useammin häviöllä oon ollu. Tällä hetkellä eletään hieman valoisempia aikoja kuin esimerkiksi kuukausi sitten. En ees osaa pukea sanoiksi kaikkee mitä mun päässä liikkuu tällä hetkellä. Jokainen hyvä ajatus saa seurakseen kaksi huonoa. Yritän kovasti päästä eteenpäin, mut oon huomannu et se ei todellakaan riipu siitä paikasta missä mä oon, täällä oon yhtä hukassa ku mitä olin suomessakin. Ajattelin asettaa itelleni takarajan, jolloin painon on oltava vähintään 45kg ja se on joulu. Muutama viikko, kaksi ja puoli kiloa. Itestäänhän tän on lähdettävä. Haluan lihoa, haluan laihtua. Kuinka ristiriitaista?! I know.

Tuntuu että karma on iskenyt tätä tyttöä takaraivoon sellasella voimalla ettei oo tosikaan. Tässä kun on ollu aikaa kelailla kaikkia tehtyä juttuja, niin ei ihmekkään jos elämä ei mulla oo ruusuilla tanssimista. Ehkä tästä eteenpäin toteutan ajattelumallia; tee niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän.

Jos musta joskus tulis vielä hyvä ihminen..