Meille tarjoiltiin tänään pääsiäismunia.

Luulen et kovinkaan moni ei niihin koskenut. Tällä henkilökunnalla ei oo kyl tosiaankaan kaikki ihan hyvin. Toisaalta tykkään tosta niiden sairaasta huumorista.

Heitin omallani hoitajaa.

Hellurei ja hellät tunteet! Tänään oli punnitus.. Joopajoo, jotkut olivat pienesti pettyneitä mun suoritukseen. Paino viikko sitten tänne saapuessanihan oli 43kg. Viikon tavoite oli nostaa painoa vähintään 0,8kg. Liikaa mielestäni yhdessä viikossa. Niin tai näin, vaaka näytti 43,5kg. Puoli kiloa, kolmesataagrammaa tavoitteesta. noh, ainakin mä oon ihan tyytyväinen, et mun suunnitelma on jotenkin onnistunut. Viimeinen sysäys tuli siis aamupalalla, söin kaiken mahdollisen mitä oli saatavissa, join monta lasia maitoa ja vettä (valitin janoa, siksi sain). Punnitus oli n. tunti aamupalan jälkeen. En käynyt vessassa, sinnittelin punnitukseen asti, vain varmistaakseni ettei grammaakaan mene hukkaan noita huijatessa, harmi vaan et noi on kaiken jo nähnyt, en onnistu kunnolla huijaamaan ellen keksi jotain ihan yyber-nerokasta.. Ens kerralla oon kuulemma ensimmäinen joka punnitaan, heti herättyäni, ettei tämä toistu enää.

Lounas myöhästyi TAAS. Kieltäydyin siitä kokonaan.

Lasken päiviä.. Liikaa jäljellä. Ei helvetti. Pää hajoo täällä.. Huomenna on punnitus. Se vähän kauhistuttaa, mitä se vaaka mahtaakaan näyttää. Oon yrittänyt olla kiltisti, en ihan täysin oo siinä onnistunut. Muutamat raivarit tullut vedettyä, mun mielestä ihan oikeutetusti, mut noiden mielestä oon lapsellinen ja vähän liian herkkä. As if. Ei noi vittu tajuu miltä musta tuntuu jos kellonajat alkaa heitellä. Ei ne tajuu et päivärytmin pitää olla sama joka päivä. Oon saanut jonkun verran toteutettua mun masterplania, noiden myöhästelyn ansiosta. Thank God.

Tavoite on asetettu mielestäni vähän liian korkealle; +0,8. Huominen näyttää mitä seuraavaksi tapahtuu.

Ei tässä voi kun tuntea pientä ylpeyttä itsestään: Ovela, Ovelampi, Carolina.

Tänään mä oon ollut kiltisti. Hymyillyt kaikille, myötäillyt kaikkia ja jopa syönyt kaiken mikä on naaman eteen kannettu. Kaikki on peliä. Sairasta näytelmää. Oon kehittänyt pieniä tai suurempia suunnitelmia tuleville päiville. Niistä ei saa vaan puhua.

Mulla on tällä hetkellä niin hyvä olo. Ei todellakaan syödystä ruoasta eikä todellakaan täällä olosta. Nyt vaan oon pirun hyvällä tuulella. Huomenna on varmaan taas ihan eri ääni kellossa, joten se on pakko nauttia tästä fiiliksestä. Mutta siitäkin huolimatta, näytelmä jatkuu... Onneks mulla on tää kone mukana. En ihan kuole tylsyyteen. Vaikka eihän tässäkään mitään tekemistä ole. Kuuntelen paljon musiikkia. Siitä tulee hyvä olo.

Oon kerennyt ajatella tässä asioita, menneitä ja tätä hetkeä.. Oon pohtinut että kuka mä oikein oon.. Mistä mun elämä koostuu.. Oon päätynyt seuraaviin asioihin:

-Näyttelemisestä
-Valehtelusta
-Pettämisestä (fyysisestä ja henkisestä)
-Luottamuksen rikkomisesta
-Asioiden ja tunteiden piilottamisesta
-Välinpitämättömyydestä
-Vihasta ja vähän siitä typerästä rakkaudesta
-Ilkeilystä
-Totuuden pakoilusta

Tässä on suurin osa siitä niinkutsutusta elämästä missä mä nyt elän ja oon jo jonkun aikaa elänyt. Yhteenvetona tästä vois vaikka kylmästi sanoa: Im a BITCH.

voi vittu tätä ruoan määrää. mä oon salee lihonut jo nyt ainakin 10 kiloo. tuntuu siltä. ahdistavaa ja kovin oksettavaa. hyi helvetti mä oon täällä ku pieni lihava possu. noi pakottaa, yritin eilen jo laittaa vastaan. en onnistunut. pitää alkaa laatimaan suunnitelmaa näiden hoitsujen varalle.


taistelu alkakoon. tää on minä vastaan noi muut. minä ja anoreksia. kumpi joukkue voittaa?

.......Ja ketä kiinnostaa......

Ei mua ainakaan. Live fast, Die young.

Mistä on hyvät viikonloput tehty?

...no niimpä. Osaatko sä kertoa? Mä nimittäin sitä en oo vielä keksinyt. Eli paska viikko ja viikonloppu takana, lisää taitaa olla tulossa. Suuri ahdistus ruoan määrästä, oksentanut en oo kun vaan paristi perjantain jälkeen. Ja nukkuminen on vaikeaa. En saa unta, jos saankin, herään parin tunnin levottomien unien jälkeen. Loputon liskodisco. Oon paristi päässyt myös juoksemaan. aaah, ihanaa.

Sain mun tietokoneen, vihdoin. Ovi puuttuu vielä. Osasto kutsuu keskiviikkona. Ahdistaa sekin ja kovasti. Pitää yrittää sit vähän kokoo itseensä. Siihen asti teen tasan mitä tahdon, oon syömättä ja jos syön niin varmasti oksennan. Minkä takia noi mua yrittää kontrolloida tän asian suhteen, ne tietää et joudun menemään paikkaan, jossa mua vahditaan 24/7 ja siellä on pakko syödä 5 kertaa päivässä ja olla menemättä vessaan kokonaiseen tuntiin ruokailun jälkeen. siinä ajassa kaikki paska kerkee jo imeytyä, fuck.

Ei siitä todellakaan helppoa tule. Vaatii kovin paljon mieleltä jaksaa. Tällä hetkellä koko ajatus omasta jaksamisesta kauhistuttaa, niinkuin kauhistuttaa myös oma peilikuvakin. Ja vaa'an näyttämä lukema. 43,3kg.

Täällä mä en parane ikinä. En tiedä paranenko sairaalassakaan. En tiedä paranenko ikinä. Epäilen. Tää on kiinni mussa niin vahvasti. Se huutaa. Se kiljuu. Niin kiljun minäkin, tyynyyn.


Kamala ikävä.